Ostin ensin kirjan "Pehmusta, verhoile ja kunnosta huonekalusi", kirjoittajina Lise-lotte Boström ja Uno Eriksson. Sitä tavasin ensin hetken jos toisenkin ja sitten lähdin purkamaan nojatuolia kerros kerrokselta.
Kun kaikki oli saatu purettua ja näin keinutuolin onnettoman kohtalon sisuksiltaan, alkoi hirvittämään. Olin lukenut netistä jousitettujen tuolien entisöinnistä ainoana vinkkinä "anna tuolisi suosiollisesti ammattilasen käsiin", joten mitenköhän tässä mahtaa meikäläisen käydä, kun ainoana kokemuksenani verhoilusta on yhden kirjan lukeminen.
Tässä vaiheessa tilasin netistä kaiken tarpeellisen sidonta- ja purjelangoista erilaisiin kankaisiin sekä tietenkin täytteeksi meriheinää. Itse päälliskankaan hain Eurokankaasta vasta, kun tuoli oli päällyskangasta vaille valmis. Näin varmistin, ettei rahat mene hukkaan kokonaan, jos tuoli päätyisikin epäonnistuneena kaatopaikalle.
Sitten istuin tuolin jousien katkenneiden sidontalankojen vieressä niitä tuijottaen ja pähkäillen missä järjestyksessä ja miten ne on sidottu. Tarkastelin myös miten solmut on eri kohdissa tehty. Sitten piirsin paperille luonnoksen sidonnasta. Näiden piirustusten ansiosta sain sidonnan onnistumaan ja jousista tuli taas jämäkät. Ehkä ne olisi pitänyt uusia kokonaan, en tiedä?! Mutta näillä nyt mennään!
Seuraavaksi pingotin pohjakankaan jousien päälle paksummasta juuttikankaasta. Siihen täytteen kiinnityslangat ja sitten vain täytettä tasaiseksi kerrokseksi. Käytin vanhaa täytettä erityisesti reunoilla ja muualle laitoin tilaamaani meriheinää. Näiden päälle laitoin juuttikangasta ja sitten neuloin 40 cm pitkällä neulalla läpivedot, jotta täyte pysyisi paikallaan. Kun olin ommellut isolla käyräneulalla reunatukiompeleet, kiristin vielä läpiveto-ompeleet ja päättelin langan. Taas uudet kiinnityslangat ja lisää täytettä. Näiden päälle kiinnitin lakanakankaan. Seuraavaksi myös selkänoja sai täytteensä.
Kaikki näytti hyvältä ja olin yllättynyt onnistumisestani. Seuraavaksi lähdin sitten Porvoon Eurokankaaseen verhoilukankaan ostoon. Päädyin valkoiseen Trailblazer -kankaaseen. Siinä oli kiva eläväinen kuvio sekä pinta on likaa ja vettä hylkivää.
Ennen päälikankaan asettamista laitoin pinnoille vanua, jotta tulos olisi tasaisempi, eikä meriheinä tuntuisi kankaiden läpi. Kiinnitin koko verhoilun niiteillä osa kerrallaan tuolin runkoon. Käsin ommeltavaa tuli paljon, mutta se oli oikeastaan aika hauskaa, helppoa ja nopeaa, kun sen teki käyräneulalla. Piilopistoilla jäljestä tuli todella siistiä, eikä siitä erota onko se tehty koneella vai käsin.
Olen todella tyytyväinen lopputulokseen, vaikkakin ainahan sitä jää joku asia harmittamaan. Tässä tapauksessa ehkä selkänojaan olisi pitänyt laittaa vähän enemmän täytettä, mutta se saa nyt kelvata tuollaisenaan! Puuosia en halunnut käsitellä, sillä minusta niissä saa näkyä arjen patina.
Mitä täältä löytyykään:
Uutta tilalle:
Lopputulos:
